torstai 31. maaliskuuta 2011

Takkahaaveita

Takkahaaveet meinaavat viedä yöunet. Haluan varaavan takan yläkertaan ja vähän ehkä epäkäytännöllisesti alakertaan takkahuoneeseen leivinuunin. En halua yhdistelmää, koska tuolloin leivinuunin ominaisuudet kärsivät ( tai niin minulle on vanhempi sukupolvi selostanut) ja olohuoneeseen haluan ison metrin levyisen hissiluukun tai kulmaluukun. Leivinuunin luukku tulee olla suurempi ja modernimpi kuin perinteiset ja ehdottomasti neliskanttinen. Todennäköisesti tuo on teetettävä Tapani Puosilla tai jossain. Myöskään mikään valmismalli, paitsi uuniseppien halti- ei miellytä ja tuo halti taas on todella hintava.

                                                      Uunisepät, Halti

Ohessa myös lisää takkakuvia jotka poimittu eri valmistajien sivuilta, kaikissa on jotain mikä miellyttää ja jotain mikä ei. Luultavimmin suunnittelen itse takat ja otetaan muurari tekemään! Hyvät ja keskihintaiset muurarit saavat ilmoittautua!















Nämä kuvat ovat kiertoilmatakkoja, mutta tehtäisiin varaavana. Varaavaan takkaan olevia hissiluukkuja vaan ei ole liiemmin tarjolla, kuin Puosilla- en ainakaan ole löytänyt. Mutta jotain tähän suuntaan!

Lunta,lunta ja lunta...

Lunta on tontilla epätoivoon saakka. Ollaan kolmena päivänä käyty hikipäässä kolaamassa ja lapioimassa, etsitty talon kulmien merkkejä. Tänään mies sitten hermostui ja soitti naapurin lauantaiksi kauhakuormaajan kanssa työntämään lumet tyhjälle viereiselle tontille. Muuten ei päästä koskaan aloittamaan. Huomenna varataan aika aloituskokoukseen ja minun isä hakee ABB:n sähkökeskuksen, kun saa siitä mojovat alennukset. Onneksi kaikki paperihommat on mallillaan. Joten kohta päästään täyteen työhön!!

Kuvia sunnuntailta, jolloin vasta lapioinnit aloitettiin...



                                                          ehdottomasti kovin kaivaja, jolta lapio vääntyi solmuun heti alkuun...

torstai 24. maaliskuuta 2011

Puutalo vai kivitalo?

Puutalo vai kivitalo, siinäpä vasta olikin pulma. Ihan aina ollaan kivitalosta haaveiltu, pyöreine ikkunoineen... mutta onko liian kallis meidän budjetille? Tonttimme alueella kaikki lähitalot ovat puutaloja. Haaveilin Kannustalon aurora- tyyppisestä talosta ja alkuun otinkin yhteyttä Kannustalojen edustajaan ja yhdessä suunnittelimme erilaisia pohjaratkaisuja, jotka myös kilpailutimme muilla puutalotoimittajilla. Kuitenkaan en ihan ollut täysin tyytyväinen pohjiin ja jotain uupui. Myöskin loiva ylämäkirinne toi omat haasteensa ja neliömäärät vaan kasvoi.

Sitten ajattelimme, että vertaillaan nyt vielä se kivitalokin kun kerran pohjakerros on joka tapauksessa muurattava. Lammikivitalon edustajan kanssa juteltuamme hän suositteli arkkitehdin käyttöä ja lopulta päädyimme palkkaamaan arkkitehdin, joka oli loistava, mutta ikävä kyllä hyvin kiireinen- joten aivan täysin en tyytyväinen ollut. Oli todella kurjaa odotella yhtä ikkunan muutosta viikkoja ja soitella jatkuvasti perään. Mutta saatiin lopulta mitä haluttiin. Hinta ei todellakaan ollut edullisempi, mutta ei nyt niin älyttömästi puutaloa  kalliimpikaan, koska mies pääasiassa itse tekee rungon. Mutta hitaampaa ja työläämpää kivitalon rakentaminen on, mutta kivitalo on kivitalo. Poikamme on ollut kovin huolissaan jo pitkään, että rakennetaanhan uusi talomme tiilistä- ettei vaan susi saa puhallettua sitä nurin. Kolme pientä porsasta on ollut lukemistossa useaan otteeseen. :)

Kilpailutettiin vielä eri kivitalotoimittajia, mutta päädyttiin lopulta Lammiin. Vaikkakin kaupat olivat lähellä kaatua, kun saatiin pari tuntia taistella talopaketista. Haluttiin kilpailuttaa itse ovet ja ikkunat sekä vesikate, mutta näiden poistaminen heidän tarjouksesta ei helppoa ollutkaan, mutta miehen sinnikkyydellä onnistui. Joten me ainakin oltiin tyytyväisiä, myyjästä en niin tiedä...! 

Tontti

Tontin löytämiseen meni reilu vuosi. Asiat voisivat olla hyvinkin erilailla, sillä tarjottiin aivan toiselta paikkakunnalta kahdestakin tontista, eikä koskaan päästy näiden hinnoista yhteisymmärrykseen ja toisaalta onneksi- sillä nyt kuitenkin tuntuu että tämä tontti ja sijainti oli juuri meille tarkoitettu!
Lähdimme alkuun etsimään tonttia ehdoilla: joka ikkunasta näkyy metsä, sijainti korkeintaan 30km päässä työpaikoista eli tuolloin Helsingistä, hinta max.70000, mielellään kävelymatka kouluun  ja vielä pitäisi piha saada etelään-länteen. Mutta eihän kaikkea voi saada, joten lopulta luovuttiin lapsen takia haja-asutusalueen tonttivalikoimista, sillä kaverit on lapsille tärkeimpiä elämässä, kun ei meille enempää lapsia ainakaan vielä ole suotu.
Olin kuolannut tonttiamme useaan kertaan etuovessa jo aiemmin, mutta tuolloin matkaa työpaikasta oli liikaa ja lopulta kun sain unelmien työpaikan 12km päästä tuosta tontista ei päätös ollut vaikea. Päättyvä pieni tie, hiekkapohjainen loiva ylämäki rinne, 300m kävelytietä kouluun ja päiväkotiin, paljon uusia taloja ja lapsiperheitä, ihanat mäntykngasmaastot sekä uimarannalle kävelymatka. Hintakin oli kohtuullinen. Joten hyvin äkkiä viime keväänä oltiinkin sitten tontin omistajia, asunnottomia (oma asunto myytiin päivässä) sekä uusi työpaikka, joten koko elämä lähti kerralla "vaihtoon"... :)
Mutta alkujärkytyksen, (sillä kaikki nämä tapahtui viikon sisällä) jälkeen kaikki illat menivätkin sitten pohjan miettimiseen ja suunnitteluun.


Tontilta kaivettiin 21 kuormaa kantoja ja samalla tuli "puhdasta" pintaa koko tontille syyskuussa 2010.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Mistä kaikki alkoi...

Jo seurustelumme alusta saakka olemme juosseet asuntomessuilla, piirtäneet talopohjia (ilman tonttia- todella järkevää), haaveilleet ja jopa hakeneet kaupungin tontteja, vaikka tiedetty ollaan ettei pisteytys riitä saati että rahoitus olisi tuolloin ollut kunnossa. Mutta tästä onkin aikaa jo 10 vuotta ja nyt ovat palaset napsahtaneet paikoilleen ja vihdoin pääsemme toteuttamaan rakennushaavetta!

Tosin kaikenlaista remonttia ja vanhan kunnostusta on matkalle mahtunut, joten ihan ummikkona ei projektiin lähdetä. Myöskin tiedämme molemmat kuinka rankka vuosi tai jopa toinenkin on tulossa, sillä rahaa säästääksemme on tarkoitus tehdä suurin osa työstä itse. Onneksi mies on vuosien aikana työstänyt jos sun jonkinlaista rakennusprojektia ja itsekin koen olevani "käytännön" nainen. Joten eiköhän sitä työllä selvitä.

Pari vuotta rakennusblogeja seuranneena ajattelin, että oma blogi voisi olla kiva päiväkirjamainen muisto rakennusajasta. Ei sitä kuitenkaan muista yksityiskohtia ja  tekemisiä aikatauluineen, jos ei niitä jonnekin kasaa. Ainakin itsestä on kiva seurata, lukea kokemuksia ja vinkkejä rakennusprojektin sujumisesta sekä tietenkin sisustamisesta. Viimeisimpään on itsellä jonkinlainen intohimo.